Kartanomeijerit ovat toimineet meijeritoiminnan uranuurtajina maassamme. Niiden antama esikuva antoi 1800-luvun loppupuolella yhtiömeijerin aallon, Porlammilla tämä kausi kesti neljännesvuosisadan. Separaattorin sisääntulo, hyvät liikenneyhteydet sekä vointuotannon kannattavuus nostivat karjatalouden ylivoimaisesti tärkeimmäksi maataluden tuotantohaaraksi. Kunnia meijeritoiminnan aloittamisesta Porlammilla lankeaa kartanon sveitsiläiselle vuokraajalle Gotfrid Gernerille. Porlammin kartanon meijeri toimi kaikkiaan lähes 65 vuotta vuoteen 1946 saakka, jolloin se liittyi Porlammin Osuusmeijerin jäseneksi. Porlammin ensimmäinen yhtiömeijeri perustettiin vuonna 1894. Pian sen jälkeen perustettiin Tyyskänmäellä meijeri ja myöhemmin yhtiömeijeri nykyisen Osuusmeijerin paikalle.

Porlammin Osuusmeijerin perustamisesta keskusteltiin ensimmäistä kertaa voimakkaasti vuonna 1913. Koska osuusmeijeriajatus ei saanut tarpeeksi kannatusta, päättivät asiasta keskustelleet Kaarlo Vuorenalho, Ilmari Myyrä ja Kalle Vähämartti perustaa yhtiömeijerin. Suurin osa heidän sopimuksistaan oli suusanallisia, sillä silloin luotettiin miehen sanaan. Kolmen miehen perustama yhtiömeijeri osti tontin kylän yhteismaalta, johon rakennettiin juustokellari ja meijerirakennus. Viisi vuotta yhtiömeijerin perustamisen jälkeen puhuttiin taas osuusmeijerin perustamisesta. Osuusmeijerin perustava kokous pidettiin 20.1.1920, aikana jolloin kansallissodan vaikeimmat haavat olivat juuri arpeentuneet ja uusi kehityksen aika päässyt hyvään alkuun. Sodanjälkeisessä rahanpuutteessa pidettiin luonnollisena, että meijereiden keskusliike Valio auttoin etumaksuillaan vaikeuksiin joutuneita meijereitä. Valion mahdollisuuden olivat nekin tietysti rajalliset, ja niin käytiin ankariin meijereihin kohdistuneisiin karsintoihin. Porlammille etumaksua ei annettu ja Osuusmeijeriä uhkasi lopettaminen. Porlammilla, sen ainutta teollisuuslaitosta, meijerin lopettamista, ei voitu hyväksyä. Paikkakunnalle perustettiin sitkeiden neuvotteluiden jälkeen oma vientiliike.